Sulkapallokenkien valinnasta
Sulkapalloilu lajina vaatii kengiltä ominaisuuksia, joita ei välttämättä monissakaan perussisäpelikengissä ole: Päkiävaimennus vaimentamaan hyppyjen alastuloa, kantavaimennus suojaamaan kantapäätä verkkoaskeleessa, sivuttaistuki estämään jalkaterän vääntymistä ja kaikilla alustoilla, lakkalattiasta urheilumattoon, pitävä kengänpohja.
Itse asetan yhdeksi tärkeimmäksi ominaisuudeksi juuri kantavaimennuksen: esim. verkkoaskel päättyy kantapää edellä alastuloon. Tämä, toistettuna useita kymmeniä kertoja pelin tai harjoituksen aikana, voi helposti kipeyttää kantapään varsin helposti ärtyvän kokonaisuuden. Lisäksi kantavaimennus suojelee olennaisesti nilkan, polven ja reiden niveliä omalla joustollaan. Jalkaan kohdistuu melkoisia voimia sen pysäyttäessä nopean kolmenkin askeleen vauhdin kerralla.
Monilla valmistajilla on uusia malleja, joissa on jätetty sivuittaistuki eli ns. lateral stability merkittävästi vähemmälle. Tätä samaa mokkasiinimaista, täysin rullalle kierrettävissä olevaa kengän runkotyyppiä, kokeiltiin jo 80-luvun lopussa huonoin tuloksin. Siksi suositan valitsemaan kengät, joissa sivuttaistuki ja pohjan jäykkyys suojaavat jalkaasi vääntymiseltä. Todennäköisesti tulet pysymään paremmin pelikykyisenä, sillä yksikin nilkan vääntyminen altistaa uusille tapaturmille ja vaivaa kauan.
Kuinka valita itselle sopiva pelikenkä?
Jokaisella on yksilölliset jalat, se kenkä, mistä kaveri pitää, voi olla sinulle täysin sopimaton!
Tärkeitä huomioitavia asioita:
-kengät kokeillaan molempiin jalkoihin, jalat ovat äärimmäisen harvoin identtiset
-kengät kokeillaan ennen pelejä, jalka turpoaa yhdessä ottelussa jo lähes puoli numeroa isommaksi
-uutta kenkää kokeillessa kengän tulee olla erittäin tiukka, jopa hieman epämiellyttävässä määrin. Kenkä venyy käytössä jonkin verran aina, joskus jopa merkittävästi.
-halpa kenkä on harvoin riittävän hyvä kilpapelaajalle, huippukilpapelaajasta puhumattakaan
-mitä enemmän painoa, sitä enemmän vaimennusta. Jalkaan kohdistuvat voimat ovat suoraan verrannollisia painoon/vauhtiin.
Kenkä "sisäänajetaan" pitämällä sitä kotona/töissä jne. jalassa muotoutumassa, aluksi lyhyitä aikoja kerrallaan. Lopulta kengillä pelataan, vain hetki aluksi. Kun sitten kenkä on niin hyvin muotoutunut, että sen "unohtaa" jalkaan koko treenien ajaksi, on se valmis peleihin. Silloin kenkien tietää olevan kaikin puolin kunnossa, kun niitä ei tiedosta aktiivisesti pelin aikana.
TÄRKEÄÄ!
Kenkiä ei ole viisasta loppuunpelata "siihen asti, kunnes varpaat tulee näkyviin", vaan vaimennuksen kuoleutuessa ja kengän ryhdin väsyessä, on ne viisasta siirtää sivuun. Tämä loppuunpelaaminen voi pahimmillaan kostautua nivelvaivoina jo peliuran varhaisessa vaiheessa ja varsinkin polvivaivat lopettavat peliuran (ja monet muutkin liikuntaharrastukset) tehokkaasti. Niveliä ei voi korjata takaisin pelikykyiseksi, joten kengissä säästäminen voi olla todella paha virhe!
