Mietteitä sulkapallosta

Sulkapalloilija: Tiesitkös mailanjännityksestä, että

-yli 3 kk sitten jännitetystä jänteestä on ajan kuluessa kuoleutunut merkittävä osa sen kyvystä tuottaa kimmovoimaa, ja pelatessasi sellaisella mailalla, annat vastustajallesi melkoisesti etua.

-kireälle (yli 10 kg) jännitetyt jänteet menettävät melko pian useita satoja grammoja kireydestään, eikä yli 12 kg kireydelle jännitetty jänne kestä useinkaan pelikykyisenä paljoakaan yli kymmenen tunnin pelaamista.

-jännekireydelle 10kg tai enemmän jännitettyjen jänteiden läpi, ei saa työnnettyä sormea/sormia. Jos saat, ei jännitystyö ole toivomustesi mukainen, eikä laadukas.

-yleisin kysymys, joka jännittäjälle esitetään, on että kuinka kauan jännitystyö vie. Sillä asialla kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvä jännittäjä on työssään. Tärkeämpänä tulee pitää virheetöntä ja tarkkaa työn laatua.

Minä mietin valmentamisesta näin:

-valmentajan täytyy mielestäni ensijaisesti ajatella uuden juniorin kohdalla sitä tosiasiaa, että sulkapallosta tulisi saada lapselle elinikäinen, mielihyvää tuottava harrastus.

-uuden junnuryhmän kanssa aloittaessaan valmentajan tulisi muistaa olla "hieman hassu setä tai täti", eikä tiukkapipoinen opettajatyyppi. Niitä stressaantuneita tiukkiksia on jo koulut täynnä.

-jokaisen sulkapalloilijan tulisi mielestäni pyrkiä hälventämään niin monien mielessä olevaa kuvitelmaa sulkapallosta helppona lajina, jota jokainen osaa tuosta vaan.

Kilpapelaamisesta alemmilla tasoilla olen usein miettinyt, että

-missään muussa lajissa suoritustaan ennen, ei istuskella kylmillä, kovilla penkeillä shortseissa edellisen suorituksen jälkihien kuivuessa, ja lähdetä siitä kuulutuksen tullen seuraavaan peliin

-pelaajat kertovat tulleensa aivan lähiseudulta kisoihin ja heränneensä vain lyhyt aika, ennen kuin pitää olla jo kentällä. Eikö valmentajat kerro siitä, kuinka kisatilanteeseen tulee valmistautua?

-usein näkee pelaajien tulevan kisoihin ilman kunnollisia eväitä tai juomia. Vesi, kahvilan kahvi ja pulla tai kälyinen sämpylä ei ole kovinkaan hyvin kisapelaajalle soveltuvaa tarjontaa, mutta usein halleilla ei kovinkaan kummoisesti muuta ole.

Välineistä tuumin, että

-miksi pelaajat eivät käytä ammattilaisen apua välineiden ostamisessa, vaan ostavat usein mailoja mielikuvien perusteella, enempiä miettimättä. Auttaisin erittäin mielelläni asiakkaitani ostamaan juuri hänelle sopivan mailan.

-usein vanhemmat antava lapsensa käyttöön oman entisen mailansa, mikä voi olla täysin lapselle sopimaton.

-markettien halvat välineet ovat toisinaan, kuin lajin pilkkaamista.

-kengät ovat hyvin yksilölinen asia ja sellaiset, jotka sopii yhdelle, voivat olla täysin sopimattomat toiselle. Sovita aina molemmat kengät ennen ostopäätöstä, jalkasi eivät ole identtiset

Huippukilpapelaamisesta mietin, että

-jos olet treenannut vuosia todella lujaa ollaksesi yksi maamme parhaita, on kisajärjestäjiltä melkoinen rimanalitus palkita sinut voitostasi suklaalevyllä tai yleensäkään millään makeisilla.

-valioluokassa ei tulisi pelata muita, kuin valioluokan pelaajia. Jos siellä sallitaan A-luokan pelaajia, tulisi heidän voittamansa pisteet olla jossain suhteessa heikommat, kuin "oikean" valionpelaajan pisteet.

-Ei ole väärin kysyä välinetietoa ammattilaiselta, vaikka oletkin jo valioluokan pelaaja. Ei se tarkoita, että tiedät kaiken kaikesta sulkapallossa.